keskiviikko, 18. huhtikuu 2007
Jojolaihduttamiseni 30-vuotinen sota
Vähän päälle kolmekymppisenä huomasin jossain vaiheessa että paino oli noussut 84 kiloon. Kauhistuin ja sisuunnuin, menin painonvartijoihin ja pudotin 65 kiloon. Pysyin tässä jonkin aikaa, mutta melko pian paino hilautui kuitenkin yli 70 ja siitä pikkuhiljaa ylöspäin...
Sitten alkoivat elämän rankat vuodet ja vastoinkäymiset, avioero jne. Pahimman vuoden aikana paino nousi suorastaan räjähdysmäisesti: kun syyskuussa 1999 astuin vaa'alle, lukema oli 97. Järkytyin. Liityin jälleen kerran painareihin ja pudotin painoa noin 85:een. Tämän vuosituhannen puolella paino on sahannut 85:n ja 95:n välillä. Pari vuotta sitten sain taas järkevällä ruokavaliolla ja liikunnalla pudotettua kymmenisen kiloa, 84:ään, mutta nekin kilot palasivat nopeasti takaisin heti kun "ote herpaantui". Viime vuosina muutamienkin kilojen pudotus on ollut kovan työn takana. Jojo-laihdutukseen tottunut elimistö osaa mennä heti säästöliekille.
Vuosikymmenten varrella paino on noussut ja laskenut, käyrän ollessa nousujohteinen. Olen koko ikäni tuntenut itseni lihavaksi, vaikka nuoruusvuosina en sitä tosiasiallisesti edes ollut. Ensimmäinen kokemukseni siitä, että olen liian pulska, oli kun olin noin 5-vuotias. Lihavan identiteetti ja siitä seurauksena huonommuuden tunne on syöpynyt todella syvälle, vaikka olen täysin terve, jopa nytkin, kun painoindeksini on 36, enkä ihan pahan näköinenkään.
Kauneuteni ja terveyteni ja hyvän oloni tähden, haluan kuitenkin pudottaa painoa. Enkä aio antaa periksi.
Kommentit