Tämä viikonloppu piti olla täysohjelmoitu kahden kuorokonsertin ja siihen liittyvän oheistoiminnan parissa. Perjantaina tajusin miten väsynyt olin kiireisestä viikosta, ja miten ajatus ohjelmoidusta viikonlopusta ahdisti. Lisäksi tytär 17v oli hirvittävän apaattinen ja väsynyt, olin hieman huolissani. Tein päätökseni ja järjestin itseni pois ko. viikonlopusta; onneksi laulajia oli tarpeeksi, minun poissaoloni ei haitannut mitään.

Lauantainaamuna siivosin reippaasti koko talon. Tytär nukkui pitkään, annoin nukkua. Mies oli mökillä rakennushommissa veljensä kanssa. Kun tytär heräsi, kävimme kaupassa ja teimme yhdessä ruokaa ja juttelimme. Se oli todellista äidin ja tyttären laatuaikaa! Mies ja veljensä tulivat kotiin ja söimme yhdessä minun tekemää bolognesekastiketta  tuorepastan ja salaatin kera, ja kahvin kanssa tyttären tekemää suklaamangokääretorttua, jota itsekin sorruin maistamaan palasen - mutta se kannatti.
Iltapäivällä tein tunnin pyörälenkin. Illalla poikkesi vielä miehen vanhin poika kahden pikkutyttärensä (2v ja 8 kk) kanssa, mikä oli tosi mukavaa. 2-vuotias tykkää leikkiä meillä eikä olisi halunnut lähteä kotiin... Loppuilta kului normaaliin tapaan saunomisen ja TV:n katselun merkeissä.

Sunnuntaiaamuna oli kumma tarve lähteä heti aamupalan jälkeen ulos lenkille! Tein vajaan tunnin kävelylenkin harjulla sauvat mukana, ja sen päälle vielä haravoin jonkin aikaa. Mies vaihti molempiin autoihin renkaat.
Lounaaksi oli kanafileitä, riisiä, keitettyjä pakastevihanneksia ja salaattia.
Töllötin TV:stä nyyhkyn 'anna hyvän kiertää' leffan, puhuin puhelut kahden ystävättäreni sekä äitini ja poikani kanssa.  Saunottiin.

Ihanan rauhallinen ja rentouttava viikonloppu! Siis - oikein tavallinen, mutta minulle tähän saakka melko harvinaista herkkua. Mutta täst'edes haluan tällaista lisää. Jäin varmaan paitsi joitakin mukavia juttuja  kun en mennyt mukaan kuoroviikonloppuun, mutta tämä valinta oli viisaampi sekä itseni että tyttären kannalta. Haluan pitää hyvää huolta itsestäni - tämä oli juuri sitä.